Nepen vuosi 2015

 

Näin hienoja saavutuksia Nepe on saanut aikaan. Keinulauta sujuu, agility on huippua. 

Nepe on joutunut muuttamaan valitettavan usein meidän kanssa, mutta nyt on pysyvä koti. Tässä ollaan ja pysytään :) 

 

Aamumaisemia <3

 

Möllikisojen kakkonen! - loppuvuoden kuulumiset

Uusilla hoodeilla on paljon haisteltavaa

Möllikisat

Syksyn aikana on tapahtunut niin paljon, etten oo meinannut itekkään pysyä kärryillä.

Osallistutiin ekoihin möllikisoihin ja tultiin TOISEKSI, jes!

Agilityssa keinu sujui ensin loistokkaasti ja nyt taas ei ollenkaan. En ymmärrä mitä pienen koiran päässä oikein liikkuu ja mikä siinä keinussa niin pelottaa.

Viimeviikolla alotettiin Nepelle interval- treenit, agility- ohjaajan käskystä. Nepe pinkoo minkä pienistä jaloistaan pääsee, mutta tuppaa himmaamaan rajusti loppua kohti, kenties kunto loppuu kesken.

Porukoihin ollaan suljahdettu kuin kuuma veitsi voihin. Ihanaa. Ryhmä ei olekkaan ihan niin iso, kuin olin ajatellut, eikä ole syytä huoleen.

Alla vielä lisää kuvia ja kuulumisia tältä syksyltä.

Syysretkellä Repovedellä - Nepe on oikein oiva kaveri telttailemassa. Nukuttiin samassa makuupussissakin. Tosin puolen yön jälkeen Nepen alettua pesän rakennuspuuhiin, se sai lähtöpassit makuupussista.

Koirakaverit portaikossa

Kesällä treenattiin oikein urakalla, aamulla klo 6 jälkeen aloitettiin agilityhallilla keppitreenit

Hissu ja Nepe, Nepe ei tykkää Hissusta niin ollenkaan. Tähän kuvaan kuitenkin mahtuivat :)

Pentumuistoja, silloin kun Nepe vielä juoksi koirapuistossa eikä möllöttänyt, kuin vanha jäärä.

Agilityvideo

Agilityryhmän vaihdos

Niinhän siinä yllättäen kävikin, että muutimme jälleen uudelle paikkakunnalle.

Sain onneksi nopeasti ryhmäpaikan uudesta agilityseurasta ja päästiin jo tutustumaankin paikalliseen ryhmään. Ensivaikutelmani ryhmästä oli järkytys. Niin monta koirakkoa, etten edes muista kuinka monta. Koko tunti meni siihen, että jokainen pääsi yhden kerran radalle. Miten voisimme ikinä oppia keppejä, keinuja tai esteitä ylipäätään jos koko tunti menee siinä, että pääsee yhden kerran muutamaksi minuutiksi radalle? 

Järkytystä oli lähinnä ohjaustyyli, joka erosi radikaalisti aiemmin oppimastani. Tämä on kuitenkin varmasti opittavissa ajan kanssa. Kyseessä on vain muutos johon pitää mukautua. Toinen järkytys oli hiekkapohja. Miten hiekkapohjainen halli saakin pienen koiran pään aivan sekaisin! En saanut Nepeä oikein mitenkään hallintaani, kun Nepe vaan juoksi innoissaan yksin radalla ja hyppi esteitä. Lopulta kunnolla rähähdettyäni koiran korvat palasivat paikoilleen. Ei tästä ekasta kerrasta kuitenkaan mitenkään vallattoman hieno fiilis jäänyt.

Kyselin treenien päätteeksi, onko mahdollista päästä harjoittelemaan muulloinkin ja sehän ei ollutkaan ongelma. Olin huojentunut. Sainkin nopeasti kaikki maksut maksettuani koodin, jolla pääsen paikalliseen halliin itsekseni treenaamaan. 

Harmillisesti olen juuri näinä päivinä itse kipeänä, mutta ollaan silti käyty tekemässä keppejä. Ensimmäinen kerta hallissa yksin vain Nepen kanssa oli todella jännittävä. Ilmeisesti myös Nepelle, kun pissi lirahti heti kun päästiin kentälle. Keppien osalta Aiemmin oli selkeästi erotettavissa keppien vaikeampi ja helpompi puoli, mutta nyt raja alkaa olla häilyvä ja kepit menee yhdellä, viimeisellä ohjurilla loistavasti ilman takkuilua. JES!
Nyt vaan tarvitaan joku mukaan opettelemaan keinua.

Nostalgiaa Kotkassa

Jihuu, Nepe pääs vanhoille huudeilleen Kotkaan haistelemaan. Nähtiin myös vanha tuttu, Kami, Chihuahua, jonka kanssa Nepe leikki pentuna. Nepe tunnistikin kaverinsa jo matkan päästä ja häntä alkoi vispaamaan vimmatusti :) 

Lisäksi fiilisteltiin vähän Sapokassa.

KEPIT ILMAN OHJUREITA!

JIIHAAAA! Siinä missä vielä muutama viikko sitten ohjureita oli kepeissä näin paljon, mentiin viime kerralla harkoissa kepit täysin ilman ohjureita! JES!

Ylppö ja ökkenne-tauti

Ylpön ollessa meillä toista yötä, kävi hiukan köpelösti. Illalla katselimme jo, että Ylppö ei oo ihan kunnossa. Kyseessä ei ollut kuitenkaan selvästikkään mitään hirmusen vakavaa, joten ajateltiin katsella seuraavaan päivään ja tarkkailla Ylppöä. 

Heräsin yöllä, kun Ylppö kakoi kovasti ja tajusin, että koira oksentelee. Kello oli yksi yöllä. Oksentelua jatkui jonkin aikaa, eikä siitä tuntunut tulevan loppua. Lopulta olin niin huolesta soikea, etten pystynyt enää nukkumaan. Otin Ylpön ja Nepen kanssani olohuoneeseen, koska mielestäni Ylppöä piti nyt tarkkailla erityisesti. Koira vaikutti virkeältä, vaikka oksentelikin jonkin verran. Noin kolmen aikaan aamuyöllä olin kerennyt jo googlailemaan, miten koiran tuskaa voisi helpottaa ja jotkut kertoivat koiran ulkoiluttamisesta olleen helpotusta koiran oloon. Tämä kuullosti tietysti minusta hienolta myös siksi, että ei tarvitsisi olla siivoamassa koiran ökkenne-jälkiä. Nappasin koirat mukaan ja paineltiin pihalle, tietysti Yy oksensi hissiin matkalla..mutta mitäs pienistä. Ulkona pienen raasulaisen olo selkeästi helpotti ja oksentelutahti hidastui roimasti. Ylppö kävellä köpötteli mun ja Nepen perässä ulkona. 

Tultiin sisälle ja koira pääsi vihdoin rauhoittumaan. En tiedä, oliko kumpikaan koirista pystynyt nukkumaan koko yönä tähän mennessä, kun kello oli neljä aamulla. Laitoin itselleni netti tv:stä sarjan pyörimään ja otin koirat vilteille viereeni, kohta alkoikin tuhina kuulua molemmista koirista. Ylppö heräili vähän väliä oksentelemaan ja herätti samalla myös Nepen, mutta koiran vointi vaikutti jo kuitenkin paremmalta, kuin herätessäni puolen yön jälkeen ensimmäisen kerran.  

Aamullakaan Ylpön vointi ei ollut vielä normaali ja oksentelu edelleen jatkui. Vesi kuitenkin maistui koiralle, eikä ollut siksi syytä huoleen, vaikka minua kyllä silti huoletti ja pidin mielessäni, että päivystävän eläinlääkärin puhelinnumero on valmiiksi tallennetuna puhelimeeni. Jouduttiin eristämään Ylppö Nepestä, jotta tauti ei tarttuisi ja jotta Herra Yy ei oksentelisi aivan mihin sattuu. Melkonen raasu tämä pieni karvakorva tässä oli. 

Kellon tullessa seitsemän aamulla, mieheni vihdoin heräsi ja menin itse nukkumaan, huh, vihdoinkin!

Miten paljon huolta aiheutuikaan ihan tavallisesta oksennustaudista.

Onneksi kamalatkin asiat loppuu aikanaan ja Ylpön vointi alkoi roimasti kohentua. Katsoin vinkkejä, mitä koiralle kannattaa syöttää, kun on ollut oksennustauti. Vinkkinä annettiin, että päivän ruoka jaetaan neljään osaan ja sitä annetaan todella pienissä määrissä, erityisesti kun kyseessä on tällainen pieni koira, kuin Yy on. Lisäksi suositeltiin, ettei anna koiralle nappulaa vielä pariin päivään, vaan koiralle tulee syöttää riisiä. Riisiä siksi, että se on hellempi vaihtoehto koiran vatsalle, kuin nappulat.

Ylpön virkistyttä, lähdettiin ulkoilemaan. Lämmintä piisasi +20 astetta ja sehän sopi mainiosti molemmille koirille.

Yy oli edelleen hieman toipilas, mutta kulki jo mukana, eikä laahannut perässä.

Iltalenkillä Ylppö oli jo oma itsensä. Aivan hirveä oksennustauti on jo historiaa, vain päivän myöhemmin. Eihän ne toisaalta ihmisilläkään kauaa kestä.

Koska Nepe on hurjan aktiivinen koira ja täynnä intoa, vietiin Ylppö kotiin nukkumaan ja lähdettiin Nepen kanssa pitkälle lenkille.Ylpön pitkälle lenkille ottaminen ei olis tullut kuuloonkaan, kun sillä oli vielä aamulla niin huono olo. Ensimmäinen riisi satsi maistui Ylpölle tosi kivasti, huh mikä tauti olikin! Toivottavasti ei tartu Nepelle.

Kuvassa alla ollaan Nepen kanssa pitkällä lenkillä.

 Omien lenkkiensä jälkeen molempia väsytti.

 Ylppö on kyläilynsä aikana vaikuttanut todella tasapainoiselta koiralta, ei hauku vieraita koiria pihalla, saattaa hieman murahtaa, mutta aiempaan räkyttämiseen verrattuna tuo ei ole mitään. Joskus myös muistan Ylpön riehaantuvan tv:ssä olevista eläimistä tai asuntoon kantautuvista äänistä, kuten hissistä. Herra Yy kyllä ilmoittaa hieman murahtamalla, muttei hauku juurikaan. Alkuun hissin äänet saivat Ylpön juoksemaan ulko-ovelle katselemaan, mutta nyt nekin ovat jo tuttu juttu. Edes alakerrassa haukkuva koira ei Yytä häiritse. Lenkillä poika kävelee mielellään vierellä. Tässä alkaa kyllä oma koira tuntua jo haastavammalta tapaukselta, kuin tää hoitokoira. Muistan tämän koiran myös joskus haukkuneen, kun tulee itse kotiin, nyt sitä ei kuitenkaan tarvitse haukkua :) Herra Ylppö <3